sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Ihana, kamala, kaoottinen Napoli


Mä oon halunnut kirjoittaa mun ajasta Italiassa jo monta kuukautta, mutta tunnetusti mun elämä etenee ajoittain valonnopeudella ja silloin kun ei, oon halunnut levätä. Nyt on kuitenkin sopiva hetki pureskella sitä, miten mun vaihtokuukausi ja sen jälkeinen reilun viikon loma pyörähti.

Lääkisopiskelijana on mahdollista lähteä puolen vuoden tai vuoden kestävän vaihdon lisäksi kuukauden mittaiseen tutkimus- tai harjoitteluvaihtoon FiMSICin (Suomen medisiinareiden "ulkoasiainvaliokunta" ja paljon muuta)/IFMSA:n (koko maailman medisiinareiden kattojärjestö) kautta. Näihin vaihtoihin ihmiset lähtevät usein kesäaikaan tai silloin, kun ei muuten ole opetusta. Vaihtokokemuksen saa tässä tapauksessa ilman välivuotta. IFMSA:n vaihdoissa ei pääsääntöisesti opiskella yliopistolla, vaan tutkimusvaihdossa työskennellään osana tutkimusryhmää ja harjoitteluvaihto toimii amanuenssuurin eli "käytännön harkan" omaisesti – kohdemaasta riippuen.

Iloisena Ischiassa...
...rakkaan skotlantilaisen ystäväni kanssa, nähtiin ekaa kertaa kolmeen vuoteen <3 

Mä tiesin jo ennen lääkikseen pääsemistä, että haluaisin lähteä IFMSA:n kautta vaihtoon. Vielä viime syksyyn ja vaihtoonhaun alkamiseen asti olin varma, että kohde olisi jossakin päin Afrikkaa. Kuitenkin ottaessani reissun kustannuksista selvää, totesin hevosenpidon ja Afrikan-matkan olevan rahallisesti huono idea, joten siirryin pohtimaan Euroopassa sijaitsevia maita. En muista, minkä takia päädyin lopulta hakemaan ensimmäisenä vaihtoehtonani Italiaan – ainakin siksi, etten koskaan ollut käynyt siellä –, mutta sinne pääsin ja olin asiasta kovin innoissani. City-wise halusin etelään ja meren äärelle, joten näillä perustein kaupungikseni valikoitui annetuista vaihtoehdoista Napoli. Näin jälkikäteen on vähän naurattanut, että halusin ehdoin tahdoin asumaan yhteen Euroopan vaarallisimmista kaupungeista, jossa asuu ihmisiäkin yli puolen Suomen verran.

Mun kesäkuu Italiassa oli ennen kaikkea vaiherikas. Jos jonkun piti tuo kaikki kokea, niin oon ihan onnellinen että se olin minä. Taustalle täytyy tietää, että oon asunut yhteensä vajaa puoli vuotta ulkomailla, matkustellut paljon sekä yksin että porukassa ja oon muutenkin ihmisenä melko reipas ekstrovertti. Jos mä saatoin pelastaa jonkun toisen kokemasta niitä mun kokemia paskimpia juttuja ja sain kuitenkin puristettua mun vaihdosta ulos parhaan mahdollisen, en voi olla kuin tyytyväinen.

Erilaiset museot on nykyään ihan mun lempijuttu!
Tässä kuvassa luulin aloittavani sisätaudeilla:Dd hyvä yri kamu
Vajaan viikon yksinolon jälkeen sain ekan vaihtariystävän Napoliin <3
Mun ihmisiä <333
Tässä mä ekana päivänä gastroenterologialla, ts. ekana oikeena vaihtopäivänä!
Mun käyttämä sisäänkäynti sairaalassa:)

Napoli on kaupunkina epäeurooppalaisin paikka, missä oon käynyt. En olisi esimerkiksi odottanut, että meidän asunnon ulkopuolella (saatiin italialaisilta kavereilta myöhemmin tietää, että asuttiin huonon alueen reunalla) ammuttaisiin laukauksia tai että liikenne oli aivan kerrassaan hullua – olisin voinut jäädä ties minkä auton tai skootterin alle minä päivänä hyvänsä suojatietä ylittäessäni. Etenkin kapeilla kujilla. Pimeällä kävelin kavereiden kanssa kotiin ihan muutaman kerran ja silloinkin puolijuoksua, ettei meille englantia puhuvina naisina sattuisi mitään. Kadut olivat etenkin meidän alueella täynnä roskaa, erinäisiä eritteitä ja näistä molemmista johtuen erittäin mielenkiintoisia hajuja. Lika on yksi asioista, mitä mulla ei ole Napolista yhtään ikävä. Toki ns. paremmilla alueilla oli siistimpää ja etenkin meren äärellä tai korkeammalla ilma oli raikkaampaa, mutta puhtaustaso ei ole missään kovin kummoinen – ainakaan noin Suomeen verrattuna. Osalla alueista oli kaunista arkkitehtuuria, osassa rapistuneita rakennuksia ja välillä näitä kahta näki aivan vieretysten. Kontrasti köyhän ja rikkaan, likaisen ja puhtaan, uuden ja vanhan välillä oli sekä sadan metrin etäisyydellä että ympäri Napolia ajoittain todella suuri.

Kuvia Amalfilta ja Caprilta, oli kaunista!!
Mä ja mun vaihtarikamuset <3
Oli muuten hyvä kuvaspotti, kuten näkyy:)
Mood ku oltii kävelty sataviissataa porrasta ylösalas hitonmoisessa helteessä
Ostettiin 20e paattimatka Caprin ympäri, joka pennin arvoinen!

Vaihdon akateemisen puolen suhteen mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia, toiveita tai tavoitteita, mutta olihan se nyt aika farssi. Kokonaisuudessaan sanon, että vaihto oli Napolin päässä järjestetty todella huonosti. Alun perin mun sijoitus piti olla sisätaudit, mutta lopulta päädyin gastroenterologialle skopioita seuraamaan. Eniten mua yllätti se, että kaikista tapaamistani lääkäreistä vain kaksi ja sairaanhoitajista yksi puhuivat englantia. He tosin olivat kaikki onneksi todella ihania, vaikka kyseiset lääkärit olivat harvemmin paikalla. Mun italian taso kun oli vaihtoa ennen luokkaa "ciao" ja vähän Duolingon hakkuuta, mutta kuukauden aikana kyllä oppi (koska oli pakko) yllättävän paljon. Vaikka lauseiden muodostus eli puhuminen oli ja on hankalaa, tulin toimeen kaupassa asioinnissa ja mikä parasta, aloin ymmärtämään sairaalassa puhuttua italiaa jonkin verran. Mun onni oli myös toinen samassa yksikössä ollut IFMSA-vaihtari, mun ihana meksikolainen ystävä, joka espanjan lisäksi osasi vähän enemmän italiaa. Kun loppukuusta töihin tuli eräs vanhempi sairaanhoitaja, joka alkoi kertomaan meille potilaista italiaksi, ymmärrettiin jo paljon alkukuuta enemmän.

Oon niin onnellinen että oltiin kamun kanssa samassa yksikössä!! Ois ollu paljon tylsempää ilman:(
Vastapäinen talo oli pikkuisen hienompi kun meidän oma:D
Friteroitu pizza oli aika jees kokemus, tosin tää ja yks puolikas jäi reissun ainoiksi
Ystäviä<3
"Ota kuva musta ja näistä julisteista! Näytän siltä et mul on hauskaa!"
Tältä näyttää unien laiminlyönti ja siivouspäivä:))
Otettiin selfie sairaalan edessä joka harkkapäivä – ihania muistoja nämä!
Mjoo.. Kuten näkyy, sen minkä unessa häviää kofeiinissa voittaa:)
Nää maksoi 1,20e/pullo ja silti (ehkä just siksi) toinen niistä jäi jääkaapin nurkkaan... he
Näkymä sairaalan vessan ikkunasta

Ekalla viikolla sairaalalla pyöri muutama ryhmä italialaisia opiskelijoita (joista osa puhui englantia, osa ei). Heidän kauttaan saimme kuulla mm. siitä, miten kamalan teoriapainotteista lääkisopiskelu on Italiassa – tämän takia myös me vaihtarit vain seurasimme vierestä. Mielenkiintoista minusta oli, että anestesiologian erikoistuva lääkäri (Italiassa kaikki nukutettiin skopioihin) harjoitteli salissa samoja asioita, mitä minä olin harjoitellut toukokuussa amanuenssina ollessani. Italialaisten on käytännössä pakko lähteä erikoistumaan suoraan valmistumisen jälkeen, ja vasta tällöin he alkavat erikoislääkärin seurassa harjoitella käytännön asioita. Kuulostaa suomalaisen korvaan melko pelottavalta – vaikka toki aikaisin opiskelijalle annettava vastuu pelottaa vuorostaan täällä.

Jos ei muuta ammatillista antia vaihdosta ollut, niin tiedänpähän nyt ainakin, miltä syöpä näyttää suolessa. Halutessanne voitte lukea enemmän mun "virallisesta" matkaraportista, joka löytyy joko nyt tai myöhemmin täältä.

Pompeiji

Mun suurin onni ja ilo olivat mun kanssa samassa asunnossa asuneet kaksi muuta vaihtaria, toinen Meksikosta ja toinen Tunisiasta. Koska meitä oli vain kolme, hitsauduttiin tiukasti yhteen. Olen ihan äärettömän onnellinen siitä, että tultiin kaikki tosi hyvin toimeen ja touhuttiin paljon yhdessä. Meidän kanssa asunnossa asui nimittäin myös italialainen pariskunta, jonka kanssa yhteiselo oli kaikkea muuta kuin auvoista. Ei siitä sen enempää kuin että olipa ajoittain kamalaa.

Vaihtarikamujen lisäksi hengattiin muutaman italialaisen lääkisopiskelijan ja Kuopiossa keväällä vaihdossa olleen mun napolilaisen kaverin kanssa. Hänen kanssaan päästiin Napolissa paikkoihin, joihin ei todella oltaisi osattu edes haaveilla menevämme. Olen tosi kiitollinen, että satuimme tutustumaan Suomessa ja saimme viettää lisää aikaa hänen kotikaupungissaan Napolissa.

Välillä kävi lykky, ja pukkarista löytyi herkkuja:) Meille oltiin kyllä niiden suhteen hyvin vieraanvaraisia!
Yksi akateemisista kohokohdista oli tämä meidän proffan järjestämä gastroenterologian konferenssi – ja oli muuten siistiä, kun ymmärsi italiaksi pidettyjä luentoja aika jees!
Konferenssipaikka ja sen sijainti rinteen huipulla olivat kerrassaan upeita!
Sumuinen Vesuvius
Mun kesän ainoat festarit – pizzafestarit :D
Opin juomaan Italiassa kahvia – melko paljon sokeroituja oli alkuun noi mun espressot, mut niiden avulla pysyi hereillä :--)

Kuten sanottu, vaikka Napoli oli osittain kamala ja kaoottinen, oli se myös osin ihana. Ihanien ihmisten lisäksi mulla on ikävä ruokaa (kuten arvata saattaa – varsinkin pizza ja fiocco di neve <3), merimaisemaa ja kaunista arkkitehtuuria. Napolin lähisaarista etenkin Ischia oli kovin mun mieleen, ja aion palata sinne vielä joskus pidemmäksi aikaa kuin viikonlopuksi. Aivan upea paikka, kuin suoraan elokuvasta. Oon myös huomannut, että aika alkaa jo nyt kultaamaan muistoja ja kuvia sekä videoita katsoessa tulee todella nostalginen olo.

Vaikka vähän tuli etenkin loppukuusta valitettua +37-asteen kuumuutta, kun hikoili ihan vaan sängyssä istuessa kämpän ylimmässä kerroksessa ilman mitään tuuletusta ja lihakset kramppasi pienestä liikkeestä, ottaisin sen mieluummin kuin tän tulevan kalsean syksyn. Jos saisin lentolipun, lähtisin takaisin Napoliin vaikka heti – vaikken olisi sitä uskonut ehkä lähtiessäni sanovani.

Meillä kävi Roomassa ollessa tosi hyvä tuuri – päästiin seuraamaan ilmaista musatapahtumaa, jonka esiintyjät olivat toinen toistaan parempia!
Elämäni paras jätski 😍
Colosseum oli niin siisti sisältä ja ulkoa!

Vaihdon järjestäjätaho Napolissa ei järjestänyt meille minkäänlaista ohjelmaa tai ollut meihin yhteydessä noin muutenkaan, joten suunnittelimme vaihtarikamujen kanssa keskenään omat touhut. Tätä myötä tehtiin ja nähtiin tosi paljon. Museot, kirkot ja muut nähtävyydet, shoppailukadut, satama ja perinneruoat sekä -herkut tulivat kuukauden aikana kovin tutuksi. Napolin lisäksi pääsin käymään aiemmin mainitun Ischian lisäksi Amalfilla, Caprilla, Pompeijissa ja Roomassa. Jokainen kohde toistaan upeampia ja todellakin myös pidemmän visiitin arvoisia.

Eikä siinä vielä kaikki, kuten ostos-TV:ssä konsanaan – vaihtokuukauden jälkeen kävin lapsuudenystäväni kanssa heittämässä yhteensä reilu viikon reissun Milanossa ja Venetsiassa, joista etenkin Venetsia jäi vahvasti mieleen. Jos ei huomioida huomattavaa yliturismia, on Venetsia yksi upeimmista kaupungeista joissa olen käynyt. Suosittelen, mutta kannattanee valita matkustusaika turistisesongin ulkopuolelta ja muistaa, että ensi vuoden alusta Venetsiaan matkaavan pitää varata majoituksen lisäksi paikka kaupungista. Toivottavasti tällä taklataan yliturismin ongelmaa, kuten tavoitteena on. Ps.: Matkat vaporetoilla on kivoja siihen asti, kun ne ei enää oo kivoja vaan hiton pitkiä.

Vika brunssi Napolissa 💔
Ja sit Milano!
Lempipuuhassa:)
Milano Pride -22 💜
Venetsia 💘

Kuukaudesta olisi voinut tulla aivan karsea, mutta tehtiin mun kavereiden kanssa meidän vaihdosta olosuhteisiin nähden paras mahdollinen. Napolia en voi suositella vaihtokohteeksi kenellekään huonojen järjestelyjen takia, mutta matkustaa sinne kannattaa – ainakin kerran elämässä. Annan mieluusti suosituksia tarvittaessa! Napolissa matkaavan täytyy toki muistaa pitää arvotavarat lähellä (mieluiten majoituksessa) ja käyttää esimerkiksi kropan etupuolelle tulevaa laukkua, jotta näpistelyn vaara olisi minimissä. Itse onneksi säästyin varkauksilta ja muulta rikollisuudelta – mä kävelin Napolissa päiväsaikaan myös yksin, enkä tuntenut oloani turvattomaksi. Etenkin naisena sekä yksin että porukassa liikkuessa tuijotusta, huutelua, vislausta ynnä muuta vastaavaa saa kyllä osakseen, porukassa jopa enemmän. Ei sinänsä kivaa, mutta ei siitä auttanut myöskään välittää.

Loppuyhteenvetona voisin todeta, että paljon muuttaisin ja jättäisin pois, mutta paljon tekisin ja kokisin uudestaan. Ennen kaikkea osaa taas arvostaa sitä, kuinka hyvä arpaonni kävi, kun Suomeen sattui syntymään. Olipahan reissu ja tulipahan tehtyä!

Yövyttiin Venetsiassa camping-alueella, tuli kyllä kunnon leirimeininki leikkimökeissä asuessa:D
Tää oli varmaan parasta pastaa ikinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti